Hidastus

Viime päivien uutiset ja toimintaohjeet ovat olleet jotenkin ihan epätodellisia. Tiedotusvälineet ja somekanavat ovat täynnä koronavirusta, ruokakaupassa  hyllyt huutavat tyhjyyttään ja puhelimeen kilahtelee uutisia perutuista menoista. Itse en jaksa itse viruksesta ja siihen mahdollisesti sairastumisesta kauheasti panikoida - mutta ymmärrän toki, että tämä on vakavampi paikka heille jotka kuuluvat syystä tai toisesta riskiryhmään.

Käytännön elämää kaikki virukseen liittyvät varotoimet tietenkin hankaloittavat. Kouluja tai päiväkoteja täällä Helsingissä ei sentään ole suljettu - ainakaan vielä. Muuten kalenteri on tyhjentynyt aika tehokkaasti, kun lasten harrastuksista suurin osa on peruttu ja töissäkin kokouksia vähennetty. Monta kivaa menoa on peruuntunut, mikä tietysti harmittaa. Ikuisena optimistina koitan kuitenkin harmittelun sijaan miettiä tilannetta siitä suunnasta, mitä mahdollisuuksia tämä tarjoaa. Vaikka syy onkin ikävä, voi tästä pakollisesti hidastuksesta koittaa ottaa irti mitä otettavissa on.

Ennen kaikkea koitan siis ajatella tilannetta irtiottona kiireisestä arkirytmistä. Kun lasten harrastukset on peruttu, jää enemmän aikaan yhteiseen puuhailuun perheenä. Nyt on aikaa ulkoilla yhdessä, pelata lautapelejä ja lukea kirjoja. Täytyypä katsoa, löytyisikö Netflixistä jotain, mihin voisi hetkiseksi koukuttua. Meillä pyörii normaalisti viikonloppuisinkin melkoinen harratusrumba heti aamusta alkaen. Täytyy sanoa, että tänä aamuna nautin kyllä siitä, että kerrankin ei ollut kiire mihinkään, vaan aamukahvin ja päivän lehden saattoi nauttia pitkän kaavan mukaan. Lapsetkin taisivat nauttia hitaasta lauantaiaamusta.

Kun julkisille paikoille meneminen on kyseenalaista, ehtii kotona puuhailla hyvällä omallatunnolla. Ainakin minulla on aina pitkä lista asioita, jotka kotona pitäisi tehdä. Ehkä se vähän lyhenee nyt kun kaikenlaiset menot ovat minimissä. Kaappien siivoaminen on homma, joka tahtoo jäädä kiireisempinä aikoina, mutta ehkä siihen nyt olisi aikaa. Lasten lelut pitäisi käydä läpi, kaapissa odottaa iso läjä parsittavia housunpolvia, ja ikkunat kaipaavat pesua.

Tietenkin toivon, että tilanne pian helpottaa pian ja päästään taas kiinni normaaliin arkeen (jota sitäkin ehkä osaa tämän jälkeen arvostaa uudella tavalla). Siihen asti koitan välttää kaikenlaista turhaa hötkyilyä ja panikointia ja ottaa ilon irti tästä pakollisesta hidastuksesta ja kotoilusta.