Luopumisen vaikeus
Onkohan syytä huolestua, kun poden edelleen luopumisen tuskaa vanhasta kodistamme? Ei sikäli ettei uusi kotikin olisi ihana ja monilta osin paljon käytännöllisempi kuin vanha. Mutta silti. Ne kauniit puiset ikkunankarmit. Olohuoneen alkuperäinen 1930-luvun tammiparketti. Pitkään ja hartaasti valikoimani tapetit ja kylppärin Italiasta saakka tilatut mosaiikkilaatat, jotka oli ihan pakko saada. Hevoskastanjat ikkunan takana. Mitä näitä nyt onkaan.
Muutaessamme vanhaan kotiin olimme herra Kiljusen kanssa molemmat vielä opiskelijoita. Siellä asumiemme viidentoista vuoden aikana valmistuimme, menimme töihin, vaihdoimme työpaikkaa, menimme naimisiin, remontoimme, saimme kolme lasta, remontoimme jälleen ja teimme ja koimme lukemattoman määrän kaikenlaisia muita pieniä ja isoja asioita. Joten ei kai ihme, että siihen asuntoon on jotenkin erityisen kiintynyt.
Vuosien varrella ja perheen kasvaessa asuntoa laajennettiin ensi yhdellä naapurihuoneistolla ja sitten vielä toisella. Nyt olemme sitte…
Muutaessamme vanhaan kotiin olimme herra Kiljusen kanssa molemmat vielä opiskelijoita. Siellä asumiemme viidentoista vuoden aikana valmistuimme, menimme töihin, vaihdoimme työpaikkaa, menimme naimisiin, remontoimme, saimme kolme lasta, remontoimme jälleen ja teimme ja koimme lukemattoman määrän kaikenlaisia muita pieniä ja isoja asioita. Joten ei kai ihme, että siihen asuntoon on jotenkin erityisen kiintynyt.
Vuosien varrella ja perheen kasvaessa asuntoa laajennettiin ensi yhdellä naapurihuoneistolla ja sitten vielä toisella. Nyt olemme sitte…
