Kaupunkimaisemia


töölöläismaisematöölöläismaisema
Uusi asuntomme sijaitsee puiston laidalla ja kuudennessa kerroksessa. Suurimpia syitä, miksi ihastuimme juuri tähän asuntoon ovat sen ikkunoista avautuvat maisemat. Erityisesti Herra Kiljuselle ova aina olleet tärkeitä avarat maisemat (lomamatkoillakin hän haluaa kiivetä joka ainoaa torniin ihailemaan maisemia ja mieluusti sekä päivä- että yövalaistuksessa).

Uuden asuntomme maisemat ovat kieltämättä minustakin hyvät. Avaruutta riittää paitsi sisätiloissa myös ikkunoiden ulkopuolella. Kadun puolen ikkunoista näkee melkein koko Töölön (no okei ei nyt ihan) ja merelle asti. Odotan ja innolla miten maisema muuttuu kun kevät etenee ja puiston puihin tulee lehdet. Sisäpihan puolella näkymät ovat korttelisisäpihalle. Oikeastaan mistään suunnasta naapurit eivät pääse kurkistelemaan suoraan sisään ikkunoista.

Tässä maisema-asiassa minusta kiinnostavaa on se, miten eri lailla ihmiset maiseman kokevat. Arkikielessä kaikki ymmärtävät kun puhutaan maisemasta, mutta kun ajattelee asiaa vähän pidemmälle, ei olekaan niin yksinkertaista mitä sillä tarkoitetaan. Fyysinen ympäristö itsessään ei vielä ole maisema, vaan ollakseen maisema se vaatii katsojan. Maisema syntyy katsojan silmässä. Maisema on oikeastaan suhde tai vuorovaikutus jonkun näkymän ja sen katsojan välillä, ja se saa merkityksensä katsojan muistin ja mielleyhtymien kautta.

No niin, nyt tämä lähti aika filosofisille linjoille. Joka tapauksessa maiseman kokeminen on yksilöllistä, ja jostain syystä minua ja Herra Kiljusta viehättävät kaupunkimaisemat yläilmoista nähtynä. Tiedä sitten mitä sekin ihmisen sielunelämästä kertoo. Tiedän että moni viihtyy ennemin vaikka järvi- tai metsämaisemissa kuin tällaisessa urbaanissa miljöössä. Ja kauniita ne järvet tai metsät ovat minunkin mielestäni vaikka lomalla väliaikaisesti, mutta pysyvästi haluan olla täällä kaupungin kattojen keskellä.


Maisema osana sisustusta

Koska maisema on yksi asunnon ehdottomia kohokohtia, täytyy sisustuksessakin miettiä miten sitä tuotaisiin parhaiten esiin. Ainakin tämä vaikuttaa kalusteiden sijoitteluun olohuoneessa: en halua laittaa ikkunoiden eteen huonekaluja, jotka estäisivät menemästä ihailemaan maisemia. Itse asiassa haluan asetella kalusteet niin että ne kutsuvat katselemaan ulos ikkunoista, esimerkiksi en halua että sohvassa istutaan selin ikkunoihin.

Tämä asettaa tiettyjä haasteita esimerkiksi sen suhteen, että Herra Kiljunen haluaa välttämättä olohuoneeseen television (ja mielellään ison). Ehkä siis mietimme erilliset sohvat television katselulle ja maisemien ihailulle tai hankimme pyöriviä tuoleja, joissa voi kääntyä sen mukaan mitä haluaa katsoa.

Nykyisessä kodissamme ei olohuoneessa tai keittiössä ole lainkaan verhoja. Mielestäni vanhat puiset ikkunankarmit ovat niin kauniit, että en ole halunnut peittää niitä tai niiden takana olevaa puistomaisemaa verhoilla. Uuteen kotiin on varmaan pakko laittaa enemmän verhoja, sillä ikkunoista paistaa aurinko sisään käytännössä koko päivän. Kesällä ainakin saattaa siis olo käydä tukalaksi, jos ei ikkunoiden suojana ole mitään. Nyt mietinkin, millaiset verhot suojaisivat auringolta mutta eivät toisaalta peittäisi liikaa. Makuuhuoneisiin täytynee laittaa rullaverhoja ja oleskelutiloihin ehkä kevyttä valoverhoa.

Millainen on sinun mielimaisemasi ja missä sitä voi ihailla?

Kommentit

LUETUIMMAT