Tervehdys etätoimistolta


Tervehdys täältä viiden hengen etätoimistosta! Täällä on nyt kuukauden verran työskennellyt kaksi aikuista, kaksi alakoululaista ja yksi päiväkoti-ikäinen. Meno on ollut sen verran intensiivistä, että blogin päivittämiseen ei ole kauheasti jäänyt energiaa.




Nelosluokkalaisella on paljon etäopetusta, ja hän hoitaa kiitettävän itsenäisesti niin kouluun kuin harrastuksiinkin liittyvät tehtävänsä. Sen sijaan tokaluokkalainen tarvitsee aika paljon opastusta ja kannustusta kouluhommiinsa. Erityisiä inhokkejani ovat askartelutehtävät, jotka eivät kiinnosta lasta pätkääkään, enkä minäkään totta puhuen ole mikään askarteluihme. Niistä ei tule yhtään mitään, jos en istu vieressä kannustamassa ja ohjaamassa tekemistä. Ja samaan aikaanhan pitäisi toki olla tekemässä omia töitä. Oman lisänsä soppaan tuo 6-vuotias, jonka on hyvin vaikea hyväksyä, että maailmassa on muitakin hoidettavia asioita kuin hänen viihdyttämisensä. Ai niin ja siinä sivussa pitäisi olla laittamassa ruokaa koko ajan sekä huolehtia että kaikki saavat päivittäim myös liikuntaa ja raitista ilmaa. Kangasmaskeja en ole ryhtynyt ompelemaan, vaikka tokihan kunnon kansalainen hoitaisi senkin käden käänteessä muiden hommien lomassa 🙄

Jonkinlainen päivärytmi tässä kuitenkin on kuukauden aikana muodostunut. Koululaiset tekevät aamupäivisin tehtäviään ja itse yritän samalla tehdä töitäni. Nuorimmaiselle olen myös kehitellyt "tehtäviä" aamupäiviksi. Hän on tehnyt Hama-helmiä, palapelejä, muovaillut, täyttänyt väritys/tehtäväkirjoja ja kuunnellut äänikirjoja sekä rakennellut legoista avaruusaluksia. Joinain aamuina homma toimii ihan siedettävästi, mutta toisinaan jää suurin osa omista töistä myöhemmin tehtäviksi. Lounaan jälkeen ovat ipanat saaneet pelata Xboxia, jotta saan edes jokun aikaa keskittyä omiin töihini. Hyvästi siis kaikki periaatteet ruutuajan suhteen. Alkuillasta ollaan sitten ulkoiltu yhdessä, jotta saadaan kaikki hiukan raitista ilmaa ja liikuntaa.



Mitään varsinaista työskentelytilaa meillä ei ole, joten olemme kukin etsineet työskentelypaikan milloin mistäkin. Useimmiten minä ja pojat teemme hommia keittiön pöydän ääressä tai olohuoneessa ja herra Kiljunen puhuu työpuheluitaan makuuhuoneessa. Välillä on nettiyhteys ollut kovilla, kun verkkoa käyttää viisi laitetta samanaikaisesti. 

Normaalielämä tuntuu tässä vaiheessa hyvin kaukaiselta ajatukselta ja jopa käynti ruokakaupassa eksoottiselta ja jännittävältä elämykseltä. En tiedä palaako maailma enää koskaan ihan entiselleen, mutta toivon todellakin että kesän koittaessa voisi jo tehdä töitä omalla työpaikalla, viedä lapset päiväkotiin ja harrastuksiin ja retkeillä vapaammin ainakin kotimaassa. Vinkit olisivat tervetulleita, mitä kivoja kohteita löytyy täältä kotimaasta?

Kommentit

LUETUIMMAT