Kevättä kohti

Hiihtoloman jälkeen sitä jotenkin antaa itselleen luvan alkaa odottaa kevättä. Luulenpa, että täällä etelässä kevät saattaa tänä vuonna tulla aika rivakasti nyt kun ei ole maassa lunta tai meressä jäätä lämpenemistä hidastamassa. Monin paikoin näkyy jo krookuksia puskemassa maasta. Kotiin hankin keväästä muistuttamaan nupulla olevan magnolian oksan. Toivotaan, että kohta saadaan ihailla magnolian kukkia.

Loman jälkeen töihin palatessa huomasi tosi konkreettisesti valon määrä lisääntymisen. Yhtäkkiä onkin valoissa sekä aamulla töihin lähtiessä että illalla kotiin tullessa. Samalla alkaa valokuvaaminenkin taas innostaa. Itse en omista mitään kuvausvaloja, joten talvikuukausina kuvaaminen on välillä ihan toivotonta.

Meillä ikkunapinta-alaa on paljon, ja valon määrä on aurinkoisella säällä jopa hiukan päällekäyvää. Kuvista tulee helposti ylivalottuneita, eikä osa kuvakulmista tahdo onnistua ollenkaan voimakkaan vastavalon takia. Olenkin talven mittaan pohdiskellut erilaisia verhoratkaisuja. Luulen, että katosta lattiaan ulottuvat ohuet ja läpikuultavat valoverhot toisivat tilaan sopivasti pehmeyttä ja blokkaisivat kesällä pahimman paahteen. 

Yksi huono puoli valon lisääntymisessä kyllä on: se paljastaa armotta likaiset ikkunat ja pinnoille kertyneet pölyt. Täytynee ryhtyä suunnittelemaan kunnon kevätsiivousta ja ikkunanpesu-urakkaa.